tiistai 16. joulukuuta 2014

Tänään

Se päivä olisi ollut. Nimittäin laskettu aika.
Etukäteen pelkäsin tätä päivää, mutta oikeastaan tämä ei aiheuttanut mitään tuntemuksia.
Tietysti olen edelleen vihainen ja surullinen koko tapahtuneesta. Edelleen koen toisinaan syyllisyyttä. Toisinaan mietin millainen meidän vauva olisi ollut.
Päivittäin katson vauvan valokuvia ja huomaan että hänellä tosiaan on ihan minun suu.


Eilen oli ihan hyvä päivä. Aamusta olin jo salilla. Oli pakko hommata salikortti, etten jää tänne neljän seinän sisälle miettimään asioita. Salilla jotenkin kaikki unohtui.
Kävin myös ystävän kanssa kahvilla.


Lauantaina meillä on edessä pahin päivä. 
Yritän kerätä jostain voimia, mutta ajatuskin uurnan laskusta ja siitä, että meidän pitää lapioida paikka umpeen...ahdistaa.

5 kommenttia:

  1. Hyvä, että olet lähtenyt ihmisten ilmoille. Varmasti auttaa, kun saa vähän muuta ajateltavaa.
    Voimia <3

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla että olet lähtenyt salille ja että olet käynyt ystävän kanssa kahvilla <3 soitellaan! :) -tiina

    VastaaPoista
  3. Pieni askel kerrallaan eteenpäin ja on aivan loistavaa tuo salille lähtö! Ja kahvittelu! Eteenpäin on mentävä! <3 <3

    VastaaPoista
  4. Otan osaa teidän menetykseen ja voimia tuleviin päiviin! Itse menetimme tyttömme toukokuussa. Hän kerkesi elää 9 päivää. Tosi paljon voimia hautajaisiin. Kenenkään ei pitäis joutua hautaamaan omaa lasta. -J

    VastaaPoista
  5. Jalanjäljet

    Eräänä yönä mies näki unen.
    Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
    kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
    Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
    hiekassa; toiset hänen omansa
    ja toiset Luojan jalanjäljet.
    Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
    tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
    Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
    oli vain yhdet jäljet hiekassa.
    Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri
    niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut
    elämässään kaikkein vaikeinta.
    Tämä vaivasi häntä kovasti,
    joten hän kysyi siitä Luojalta.
    ""Luoja, kun päätin seurata Sinua,
    sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
    Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina
    hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
    En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
    kun Sinua eniten tarvitsin.""
    Luoja vastasi, ""Rakas lapseni, rakastan sinua
    enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
    Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
    hiekassa, minä kannoin sinua.""

    Tämä on sinulle varmasti tuttu tarina. Mielestäni aivan ihana ja tuo minulle lohtua vaikeina aikoina. Muistathan että sinua kannetaan <3

    VastaaPoista