Hurjaa miten nopeasti aika menee. Ja samalla niin hitaasti.
Jäin viime viikolla sairaslomalle ja se kestää äitiysloman alkuun asti. Selkäkivut ja huonosti nukutut yöt laittoivat stopin työnteolle. Ja ehkä parempi niin.
Yöt on ehkä nyt kaikkein vaikeinta aikaa. Aina kun vaihdan kylkeä tai käyn vessassa, se ensimmäinen ajatus siirtyy vauvaan ja että onko kaikki kunnossa. Kunnes aina jonkinlaiset töytäisyt ja potkut alkavat.
Nyt on taas semmoinen olo, että voisi vaan nukkua kevääseen asti.
Olen ajoittain käynyt lukemassa kuulumisiasi sillä meidän perhe kohtasi kohtukuoleman kamaluuden myös marraskuussa 2014. Uuden raskauden ja joulukuussa syntyneen lapsen johdosta muistan niin selvästi miltä yöt tuntui odotella sitä pientä liikettä ennen kuin uskaltautui uudelleen nukkumaan. Kaikki aina muistutteli että ota rennosti ja älä ota stressiä mutta kun on itse kokenut maailman hirveimmän menetyksen on pelko uudesta luopumisesta niin suuri että täysin "rennosti" ei osaa ottaa uutta vastaan. Hyvää loppuraskautta kuitenkin sinulle! :) olet ajatuksissani.
VastaaPoistaKiva kun kommentoit :)
PoistaOlen todella pahoillani teidän menetyksestä ja erittäin iloinen, että saitte nyt pienen nyytin onnellisesti kotiin <3
Kyllähän se välillä on niin ärsyttävää kuunnella niitä lauseita "ota rennosti ja kaikki menee kyllä hyvin". Varmaan meneekin, mutta kun se kauhea pelko on tuolla takaraivossa, niin ei sitä nyt pois saa. Etenkään näillä taustoilla.
Mutta toivottavasti me saamme ensi kuussa viedä vauvan kotiin asti.