tiistai 24. helmikuuta 2015

KIRPPISLÖYDÖT

Heissan! Taas on aikaa kulunut viime päivityksestä. Viikot vaan menee niin nopeasti.
Eilen oltiin sukulaisten luona suunnittelemassa Eemelille hautakiveä. Nyt on taas yksi asia hoidettu. Ja niin kamalalta kuin kuulostaakin, otettiin kivi niillä maksimi-mitoilla, jotta joskus tulevaisuudessa myös meidät nimet mahtuvat siihen.

Instagram @sonjakarkki

Tänään käytiin Tingi&Tongi kirppiksellä. Ainakin omasta mielestäni se on tällä hetkellä Hyvinkään paras kirppari. Ja pitkän tauon jälkeen löytyikin jotain.
Vanha karttapallo 15€ ja säästöpossu 2€.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Tatuointi

Tänään oli vihdoin kauan odotettu tatuointiaika. Eniten siis jännitti lopputulos ja oon tähän niin tyytyväinen!! Alunperin piti vielä ottaa syntymäaika, mutta tässä ajan kuluessa ajatus siitä rupesi ahdistamaan. Joten se jäi pois. Tatuointi on otettu TÄÄLLÄ.

Nyt Eemeli on aina mukana.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

TULPPAANIT

Sain eilen tulppaaneita ja uutta popcorn-suklaata. Kiitos ystävälle, kun uskalsit tulla kylään. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että kukaan ei uskalla nähdä mua. Vaikka oonhan jo muitakin ystäviä nähnyt. Ehkä eniten juuri mietin mitä ihmiset miettii Eemelin kuvista, niitä kun on pari olohuoneessa esillä. Tiedän ettei tarvisi tuollaista miettiä, mutta aina mietin liikaa mitä muut ajattelee.
Vietiin pari tulppaania eilen illalla Eemelin haudalle.


Odotan vieläkin niitä ruumiinavauksen papereita. Ei oo näkynyt ei.
Kohta soitan sinne sairaalaan, että mikä ihme voi kestää näin kauan. Haluaisin kuitenkin jo päästä lukemaan ne läpi. Vaikka tiedän ettei se mitään mukavaa luettavaa ole. Eikä ne paperit mitään muuta, Eemelin kuolema jää jokatapauksessa mysteeriksi.

Ensi viikolla mulla on vihdoin tatuointiaika. Sitä odotan tosi paljon ja vähän se lopputulos jo jännittää. Kipu ei niinkään, kun tiedän mitä se on, kolme tatuointia löytyy jo ennestään.
Viiden viikon päästä menen takaisin töihin. Mitäköhän siitäkin tulee, kaikki vaan tuijottaa. Ehkä se ensimmäinen päivä on pahin, mutta en siitä vielä murehdi enempää. 

maanantai 9. helmikuuta 2015

3KK SITTEN

Tänään, näihin kellonaikoihin tulee kuluneeksi 3kk siitä, kun oltiin sairaalassa ja saimme kuulla ettei pienen sydän enää syki.
Sillä hetkellä meidän maailma romahti.

En hirveästi muista siitä maanantaista mitään, tai siitä tiistaista. Jotkin tapahtumat ovat vielä jonkinlaisen verhon takana piilossa. Muistan kyllä kun ajettiin Maten kanssa sairaalaan ja ajattelin vain, että ei vauva voi olla kuollut. Ei voi. Mutta niin vain oli.
Päivittäin mietin sitä päivää ja niitä hetkiä sairaalassa. Miten joku antoi mulle nenäliinaa ja miten joku silitti mun kättä. Kun musta otettiin verta ja se hoitaja rikkoi hiljaisuuden sanomalla "pitääpäs kellon viisarit kovaa ääntä". Ihan sama joku h******n kello, ei mulla ollut voimia vastata siihen mitään, tuijotin vain tyhjyyteen, tyhjään huoneen nurkkaan. Se oli turvallista, sieltä ei kukaan katsonut takaisin.
Sitten kun piti soittaa läheisille, ettei tule mitään vauvaa. Lisäksi kuulin, että mulle oltiin järjestämässä vauvakutsuja, jäin niistäkin paitsi. 


Se maanantai oli myös tuskaa kotona. Sisu meni hoitoon, ei me pystytty huolehtimaan koirasta. Pelkäsin että kuolen itsekin, kun sisälläni oli kuollut vauva. En uskaltanut nukkua. 
Ja kaikkihan tietää miten se tiistai sitten meni. Tarinan voit lukea TÄSTÄ.

Sitten kun päästiin kotiin, alkoi tulla kukkalähetyksiä ja surukortteja. Joka päivä posti toi jonkin kirjekuoren, mistä heti tiesi mitä se piti sisällään. Pelkkä yhden lauseen lukeminen sai mut romahtamaan. Nyt olen nekin lukenut uudelleen läpi.
Lisäksi joka päivä hain netistä tietoa kohtukuolemista. 

Oon huomannut että suru on nyt muuttanut muotoaan. En ole itkenyt vähään aikaan. Eemelin kuvia pystyn katsomaan itkemättä. Vaikka sitten toisaalta haudalla käydessä en vielä ymmärräkään, että kenen haudalla ollaan. Ja toisaalta jokin pieni juttu saa mut taas tajuamaan mitä tapahtui. Yksikin aamu kun seisoin liikennevaloissa, edestäni meni ruumisauto. Mietin vain, että noin Eemeli matkusti tuhkattavaksi. 

Vielä jonain päivänä pystyn puhumaan ääneen Eemelistä, sanomaan siis Eemelin nimen ääneen. 
"Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa".

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

NÄKKILEIPÄÄ

Jostain tuli hirveä hinku tehdä näkkileipää.
Ensin kokeilin spelttinäkkileipää, mutta se oli aika mautonta. En jaksanut sitten enempää siihen tuhlata aikaa, vaan kokeilin jotain ihan toista.
Nimittäin siemennäkkileipää. Ja tulikin ihan tajuttoman hyvää!


SIEMENNÄKKILEIPÄ

3 kananmunaa
1 dl seesaminsiemeniä
2 dl auringonkukansiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
3/4 tl suolaa
2 rkl perunajauhoja

Sekoita ainekset keskenään.
Vuoraa pelti leivinpaperilla ja levitä seos pellille. Tästä tulee pellillinen, joten levitä ihan reunaan asti.
Paista +175 asteisessa uunissa noin 25min.
Leikkaa heti paloiksi.

Vaihtelua saat kokeilemalla eri siemeniä!


P.S. Mua voi nyt myös seurata instagramissa @sonjakarkki.