maanantai 25. tammikuuta 2016

25.1.2016

Hurjaa miten nopeasti aika menee. Ja samalla niin hitaasti.
Jäin viime viikolla sairaslomalle ja se kestää äitiysloman alkuun asti. Selkäkivut ja huonosti nukutut yöt laittoivat stopin työnteolle. Ja ehkä parempi niin. 


Yöt on ehkä nyt kaikkein vaikeinta aikaa. Aina kun vaihdan kylkeä tai käyn vessassa, se ensimmäinen ajatus siirtyy vauvaan ja että onko kaikki kunnossa. Kunnes aina jonkinlaiset töytäisyt ja potkut alkavat. 
Nyt on taas semmoinen olo, että voisi vaan nukkua kevääseen asti. 

maanantai 4. tammikuuta 2016

PANIIKKIKÄYNTI

Aamulla oltiin ensimmäisellä paniikkikäynnillä sairaalassa.
Heräsin ja en saanut mitenkään vauvan liikkeitä tuntumaan. Vaikka miten heilutin mahaa ja join mehua, niin ei mitään. 
Paniikissa soitto sairaalaan ja sitten Matelle, että nyt mennään katsomaan tilanne. Automatkallakaan en tuntenut mitään, enkä siellä odottaessa. Ihan kamalia ajatuksia hiipi mieleen ja kaikki muistutti niin sitä aamua, jolloin Eemeli olikin kuollut.

Heti sitten kun päästiin ultraan, niin liikkeetkin alkoi. Joten tyypillä siis kaikki kunnossa.
Ja voi niitä helpotuksen kyyneleitä ja vielä kun näki sen sykkivän sydämen ruudulta.

En edes halua ajatella millaista loppuaika tulee olemaan. Viikkoja on nyt siis 27+5. 
Ensi kuussa alkaa äitiysloma.
Ja sitten ehkä maaliskuussa meillä voisi jo olla vauva. 

24.12.2015.