perjantai 12. joulukuuta 2014

Surusta

Ensiksi; lämmin kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kommentoida ja ovat ottaneet osaa suruun. En ole erikseen jaksanut jokaista kiitellä, vaan ajattelin nyt yleisesti kiittää.
On ollut ihana huomata, miten moni on tänne blogin puolelle eksynyt ja sitten vielä olette kirjoittaneetkin jotain. Se lämmittää, vaikka aina kyynelsilmin niitä luenkin.

Eilen pakkasin vihaisena vauvanvaatteita pahvilaatikoihin. Sen jälkeen tuli taas romahdus ja itku tuli, onneksi Matte tuli silloin töistä. Vielä jäi jotain tavaroita kaappiin...
Kävin myös kaupoilla etsimässä vaatteet hautajaisiin ja onneksi ne on nyt ostettu.


Tämä suru on nyt sellaista aaltoliikettä. Eilen tosiaan kun menin niitä vaatteita etsimään, niin myyjä tuli auttamaan ja kerroin että etsin hautajaisiin vaatteita. Joistakin asioista pystyy jo puhumaan, mutta kyllä se itkukin sitten tulee.
Puhun vieläkin vauvasta, vaikka nimikin on. En vain pysty puhumaan nimellä. Ehkä hautajaisissa, tai sitten vasta myöhemmin, kun suru muuttuu...

2 kommenttia:

  1. Olette olleet paljon ajatuksissani. Olen niin kovin pahoillani, että jouduitte kokemaan jotain noin kamalaa. Paljon voimia surun keskelle. Toivottavasti läheisesi ottavat yhteyttä ja tarjoavat jutteluapua. Asioista puhuminen ja kirjoittaminen auttaa varmasti. Ikävä tuskin poistuu koskaan, mutta ajan kuluessa suurin suru helpottaa. Anna itsellesi aikaa toipua. Lämmin halaus.

    VastaaPoista
  2. Sanotaan että aika parantaa. Olen huomannut, että ei se paranna, se antaa armoa. Aikaa kun kuluu niin voi katsoa eri tavalla asiaa, löytää parempia ja lohdullisempia ajatuksia. Aika, sitä kun saisin sinulle väännettyä pikakelauksella eteenpäin vaikka muutaman kuukauden. Tekisi mieli kirjoittaa paljon enemmän ja lohduttaa, mutta sanat loppuvat, en osaa. Muista pitää huolta itsestäsi ja puolisostasi, muistatte syödä ja nukkua. Muistatte että se toinen on siinä ihan vieressä.

    -Sari

    VastaaPoista