keskiviikko 18. marraskuuta 2015

RAKKAALLE

Vuosi on kulunut. Tänä samaisena päivänä meidän maailma muuttui. Se muuttui itseasiassa jo 17.11, jolloin sydänäänet katosivat ja pieni nukahti ikiuneen kohdussani.

Eemeli syntyi myöhään yöllä. 
18.11.2014 klo. 23:56, täydessä hiljaisuudessa. 
Kuului vain meidän itkua, ei sitä vauvan ensimmäistä parkaisua. 
2794g ja 50cm. 
Täydellinen pieni poika, meidän esikoinen. 

"Kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina. 
Heidän ei kuulukaan astella päällä maan. 
Älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin, 
sen kauneudesta ei muu maailma pääse nauttimaan. 
Mutta sinä sait, 
sait etuoikeuden enkeliä katsella, 
rakkaudella saatella."


Kaunista ensimmäistä taivasvuotta rakas Eemeli, ensimmäistä syntymäpäivää sinne jonnekin.
Elät aina meissä, olet joka päivä ajatuksissamme, nämä kyyneleet kertovat rakkaudesta ja tämä ikävä on sanoinkuvaamaton.

Eemeliä aina rakastaen.


maanantai 16. marraskuuta 2015

RAKENNEULTRASSA

Taas stressasin ja jännitin tätä päivää. Rakenneultraa. Taas samaan sairaalaan ja samoille käytäville, missä vuosi sitten kohtasimme niin suuren surun. Odotustilan ohi käveli meitä hoitanut lääkäri ja ultran jälkeen vielä sairaalapastorikin käveli vastaan. Sattumaa vai oliko näillä jokin tarkoitus? 


Tyypillä oli kaikki kunnossa. Saimme myös veikkauksen sukupuolesta, mutta kätilö ei ihan ollut siitä varma. Jätetään se vielä salaisuudeksi.
Saimme myös joulukuulle seuraavan käynnin ja mikäli paniikki tulee, niin sairaalan vaan. 
Tuntui hyvältä, että meidän huolia kuunnellaan ja etenkin, että ne otetaan nyt tosissaan. 

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

VAROVAISIN MIELIN

Marraskuu. 


Tämä kuukausi tulee olemaan ihan kamalan tunteikas. On rakenneultraa ja Eemelin kuolemasta/syntymästä tulee kuluneeksi vuosi. Kummatkin osuu samalle viikolle. 
Nyt on jo tunteet pinnassa ja tuntuu, että itku tulee taas ihan pienestäkin. Lisäksi raskaus on herkistänyt entisestään. 
Pienen liikkeet tuntuvat nyt päivittäin ja painottuvat yleensä iltaan. Eihän niitä vielä paljoa ole, mutta kuitenkin jotain selkeästi tapahtuu. 

Olispa vain mahdollista nukkua kevääseen asti. Herätä sairaalassa vauva kainalossa. 
Päivä kerrallaan ja varovaisin mielin...