tiistai 28. huhtikuuta 2015

AIKA

Siis mihin tämä aika oikein kuluu? Näköjään kirjoitustahti on mennyt siihen 1 kirjoitus/viikko. Jotenkin en ole vain jaksanut. 

Viikko sitten tiistaina posti toi ruumiinavauspaperit, sekä potilaskertomuksen kotiin. Jälkitarkastuksessa tammikuussa sanottiin, että tulevat parin viikon sisään, mutta ehkä oli parempi että se meni näinkin pitkälle. Aika karua luettavaa ne paperit olivat. Elimien painot ja kaikki oli kuvattu tarkasti paperille. Ehkä eniten kuitenkin järkytti lukea potilaskertomus.

Miten me ollaan tultu päivystykseen, kun vauvan liikkeitä ei ole tuntunut ja kuinka kätilö on yrittänyt löytää sydänääniä, tuloksetta. Miten on ultrattu ja todettu että vauva ei liiku, sydän ei syki, eikä napavirtauksia todeta. Miten me oltiin luonnollisesti järkyttyneitä.
Ja kuinka 23:56 synnytin ongelmitta elottoman poikalapsen.

Kun papereita luki ja luki uudelleen, todella mietin onko tämä kaikki todella tapahtunut meille. Sitä on elänyt aikamoisessa sumussa ja esimerkiksi en muista joulusta tai uudesta vuodesta yhtään mitään. Ja ymmärrän täysin, miksi Matte ei halua lukea papereita ollenkaan. Ei ne mullekaan tuonut mitään mielenrauhaa, koska Eemeli ei tule takaisin. Mutta ehkä lukemalla nuo, olen ymmärtänyt tätä tilannetta enemmän ja enemmän, vaikka aikamoisen ahdistuksen ne sai aikaiseksi.


Ensi viikolla kaikesta tulee kuluneeksi jo puoli vuotta! En voi uskoa sitäkään. 
Ja mikä pahinta, samalle viikolle osuu äitienpäivä. En tiedä miten siihenkään reagoida, tai jos joku mulle toivottaa hyvää äitienpäivää.
Hautakivikin on tekeillä ja siihenkään ei varmasti mene enää kauan aikaa, että sen saa sinne paikoilleen. Sitten on kaikki tehty. 

lauantai 18. huhtikuuta 2015

KIRPPISLÖYDÖT

Ensimmäinen vapaa viikonloppu töidenpaluun jälkeen. Voin kyllä sanoa, että vähän väsytti. Nukuin sellaiset 11 tuntia, voi tosin myös johtua ihan eilisestä. Oli pitkä päivä, heräsin siinä 3:30 ja olin kotona vasta 19:30. Tuli käytyä Orimattilassa ystävän kanssa syömässä ja vielä lapsuudenkodissa pyörähtämässä! 


Tänään käytiin sitten taas kirpparilla. Aina sieltä Tingi&Tongi kirppikseltä jotain lähtee mukaan. Isompi Riihimäen tölkki löytyi lapsuudenkodistani. Pieni keittiötölkki löytyi Orimattilan kirpputorilta 4€. Muut ovat Tingi&Tongi kirppikseltä; vihreä lasikulho 6€, Mössö-kirja 1€ ja leijona-kirja 0,50€. Tunnistaako kukaan muuten tuota vihreää lasikulhoa?


Tämäkin säästöpossu löytyi muutamia viikkoja sitten Tingi&Tongi kirppikseltä hintaan 14,50€. 


Ja kun kerta Orimattilassa kävin, niin pitihän sitä käydä Drockilan kynttiläpajassa. Oli kyllä niin ihania kynttilöitä! Muutamat kynttilät ostin, vaikka näin keväällä ei tule niin usein niitä poltettua. 

maanantai 13. huhtikuuta 2015

"ONKO SULLA LAPSIA?"

Kysymys, jota olen pelännyt ja jota tulen varmasti jatkossakin pelkäämään. Työharjottelija, joka on meillä ollut parisen viikkoa kysyi sitten tämän. Osasin kyllä sitä jotenkin odottaa. Menin ihan lukkoon ja sopersin vain jotain että "nyt ei puhuta siitä/ei ole hyvä aihe". Sain pitkän katseen ja sanat "oooookeii". 
Mulla tuli hirveä kylmä hiki ja rupes kädet tärisemään. Sen jälkeen olikin sitten hiljaista.

Mitä mun pitäisi tuohon kysymykseen vastata?
Onhan mulla lapsi, taivaassa, kuollut, poissa. En jotenkaan vain jaksanut ruveta kertomaan, etenkään ihmiselle jota en vielä tunne. Silti samalla sekunnilla mua kadutti, etten halunnut kertoa. Olisinhan voinut vain sanoa, että on yksi lapsi. Mutta yksi kysymys olisi varmasti johtanut myös toiseen. 

Yksi viaton kysymys sai kyllä mielen ihan pohjalle. 

 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

MUISTUTUS


Kirjakin osaa muistuttaa tapahtuneesta. Yksi lause saa taas tajuamaan mitä tässä on käyty läpi. Suru kulkee arjessa mukana ja olen sen kanssa oppinut jo vähän elämään. Silti esimerkiksi töissä se keskittyminen ei ole vielä samanlaista kuin ennen. Oon tehnyt kiltisti sen 8h päivän ja onneksi nyt on ollut näitä pyhiä/vajaita viikkoja, niin paluu on ollut vähän helpompaa.

Odotan jo nyt kovasti kesälomaa, että saadaan tehdä jotain mukavaa yhdessä Maten kanssa. Todennäköisesti meillä on vain kaksi viikkoa lomaa samaan aikaan, mutta nyt ei jaksa pienistä valittaa.