perjantai 2. syyskuuta 2016

SYYSKUU

Marraskuu 2014







Miltä tuntuu, kun Kerttu kasvaa ja Eemeli on aina poissa? Sitä en osaa edes sanoin kertoa. 
Välillä olen itkenyt ihan sitäkin, että me ei edes puettu Eemelille vaippaa. Eikä me itse puettu hänelle vaatteita. Se shokkitila oli niin valtava, että silloin näitä ajatuksia ei tullut edes mieleen.

Toivoisinkin, että kätilöitä kannustettaisiin näissä kohtukuolema-tilanteissa enemmän kertomaan vanhemmille mitä he voivat tehdä. 
Kertoa, miten tärkeäksi muodostuvat ne pienet hetket kuolleen vauvan kanssa. 
Me pidimme Eemeliä sylissä, otimme valokuvia. Hyvästelimme niin.
Ne ovat erittäin tärkeitä muistoja.

Tietysti näin jälkikäteen sitä miettii, että oltaispa otettu enemmän kuvia Eemelistä ja meistä yhdessä. Toki nuokin kuvat mitkä ovat sinisessä albumissa, ovat kultaakin kalliimpia. Se albumi sisältää pienen ihmisen lyhyen elämän, ensimmäisestä ultrakuvasta hautajaisiin.



Kerttu on kyllä meille niin rakas, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Aika menee niin nopeasti ja tässä kuussa Kerttu täyttää  jo 6kk! 

Tiistaina käytiin viemässä Eemelille nimipäiväkukat ja samalla istutin haudalle syyskukkia. Kyllä me aiotaan sitten aikanaan kertoa myös Kertulle, että hänellä on tuolla jossain isoveli.