Eilen illalla katsoin taas salkkareita. Niinkuin joka ilta. Ensimmäistä kertaa kyseinen sarja rupesi niin paljon ahdistamaan, että oli pakko lähteä kesken kaiken ulos.
Aiheena tietysti siinä raskaus ja synnytys. "Kyllä kaikki tuska sitten unohtuu, kun saat vauvan rinnalle. Voihan niitä ongelmia tulla, että napanuora on kaulan ympärillä tai vauvalle tulee hapenpuutetta, mutta kaikki menee varmasti hyvin."
Niimpäniin. Kyynelsilmin kävelin sitten Sisun kanssa pimeässä.
 |
| Kuva täältä. |
Oon jotenkin hirveän väsynyt kaikkiin raskausuutisiin. Viimeksi taas tänään oli yksi otsikoissa. Mä en jaksa onnitella; pari viikkoa sitten piti yksi ultrakuva piilottaa facebookista, ettei se joka päivä hyppää sieltä silmilleni.
En kuitenkaan jaksa pyydellä anteeksi ihmisiltä. On vain vaikea onnitella raskaudesta, tai kommentoida vauvakuvia. En pysty niihin vielä, vaikka se onkin toisen onni ja mistä voisin tietää jos heillä olisikin samanlainen tarina taustalla.
Se vaan on tosiasia, että joskus tulevaisuudessa tuskin pystyn nauttimaan raskaudesta yhtään. Se on pelkoa koko matka, eikä mitään 12-viikon "turvarajaa" enää ole, koska myöhemminkin voi sattua vaikka mitä. Vaikka on luvattu tiivis seuranta ja ultria neljän viikon välein, ei sekään takaa sitä että kaikki menisi hyvin.
Yritän kuitenkin ajatella kaikkea positiivisemmin, kuin tässä kirjoitan. Erään ystävän kanssa mietittiin, että se on sitten kyllä semmoinen tunnemyrsky kun saa sen elävän vauvan joskus rinnalle.
Kovasti tsemppiä ja jaksamista <3 terveisin eräs lukija
VastaaPoistaJaksamista täältäkin, vaikka emme tunnekaan!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaVoi kyllä sinä saat sen vauvan rinnallesi ihan varmasti. Se päivä vielä koittaa! Olet ihan tuntematon minulle, mutta olen lukenut blogiasi ja sinun tilanteesi koskettaa minua tosi paljon. Oon iltarukouksissa rukoillut sinulle voimia ja sitä että saisit kokea sen vauvaonnen. Ihan varmasti saat!!! Olen aiemmin kommentoinut nimettömänä, mutta nyt heittäydyn lukijaksesi!
VastaaPoistaHei Katjusha ja tervetuloa lukijaksi :)
PoistaSanasi lämmittivät, kyllä mä uskon että vielä jonain päivänä on se elävä vauva vierellä.
Noi 'Maailma mustavalkoinen'-sarjakuvat on kyllä pysäyttäviä. Ja niin tosia. Tääkin taas.
VastaaPoistaMä olen kanssa ihan suoraan piilottanut kaikki vauva- ja ultrakuvat ja muut hehkutukset facebookista. Muutamaa kaveria olen lakannut seuraamasta sekä fbssa että instassa, kun ei vaan jaksa. En halua kenellekään mitään pahaa, mutta omat jaksamisen rajat pitää tiedostaa ja suojella itseään, kun ei vaan enää kestä. Sen hierominen koko ajan naamaan mitä muut saivat mutta me ei, ei hyödytä yhtään ketään. Ehkä taas sitten joskus jaksan iloita muiden onnesta eri tavalla.
Oi että, en voi kyllä vielä kuvitellakaan (ehkä hyvä niin) miltä sitten joskus tuntuu saada se elävä pikkuinen rinnalle ja kotiin. Myrsky ihan kirjaimellisesti varmasti odotettavissa.
♥
Niin on, selasin kaikki kuvat tuolta läpi. Pitäis varmaan käydä lainaamassa kyseinen kirja...
PoistaYmmärrän sua oikein hyvin. En tiedä ymmärtääkö ihmiset mitä ollaan jouduttu kokemaan, mutta anteeksi en pyytele keneltäkään. Nyt vain sitä haluaa suojella itseään kaikilta kuvilta ja niiltä hehkutuksilta.