Aamulla oltiin ensimmäisellä paniikkikäynnillä sairaalassa.
Heräsin ja en saanut mitenkään vauvan liikkeitä tuntumaan. Vaikka miten heilutin mahaa ja join mehua, niin ei mitään.
Paniikissa soitto sairaalaan ja sitten Matelle, että nyt mennään katsomaan tilanne. Automatkallakaan en tuntenut mitään, enkä siellä odottaessa. Ihan kamalia ajatuksia hiipi mieleen ja kaikki muistutti niin sitä aamua, jolloin Eemeli olikin kuollut.
Heti sitten kun päästiin ultraan, niin liikkeetkin alkoi. Joten tyypillä siis kaikki kunnossa.
Ja voi niitä helpotuksen kyyneleitä ja vielä kun näki sen sykkivän sydämen ruudulta.
En edes halua ajatella millaista loppuaika tulee olemaan. Viikkoja on nyt siis 27+5.
Ensi kuussa alkaa äitiysloma.
Ja sitten ehkä maaliskuussa meillä voisi jo olla vauva.
24.12.2015. |
Enpä pysty tietämään tuntemuksiasi, vain arvailemaan... kunpa jaksaisitte vielä hieman aikaa.. maailman ihanin palkinto siellä odottelee :D
VastaaPoistaJa niitä lettuja teille paistaisin ja kaakaota kuumentaisin <3
Huhhuh! Kyllä mahtoi säikäyttää, ihan meni itsellä kylmät väreet tätä lukiessa! Muistan kyllä itsekin nuo ajat kun vauva veteli pitkiä aamu-unia (mitä se muuten tekee vieläkin! :) ) ja itse olin aivan varma että nyt se pahin on tapahtunut. Voimia ja jaksamista toivottelen taas! <3
VastaaPoistaTonneittain enkeleitä sinulle ja masutyypille <3 Hyvin kaikki menee!
VastaaPoista