Mysteeri

Tänään menimme sairaalaan jälkitarkastukseen ja kuulemaan ruumiinavauksen tuloksia. 

Viimeksi lähdimme sieltä shokissa ja itkien pois, ilman Eemeliä. Siellä odotustilassa oli tietysti odottavia äitejä, ei ne nyt niin pahasti ahdistanut mua kun etukäteen ajattelin. Olihan se vähän kummallista ajatella, että noi menee katsomaan mitä vauvalle kuuluu ja me tullaan kuulemaan miksi meidän vauva kuoli.

Mitään syytä ei löytynyt. Eemeli olisi ollut täysin terve ja normaali.

Silti jotain niin pahaa tapahtui ja yllättäen, että Eemeli lähti enkeleiden luokse.

Istukassa oli jotain merkkejä hapenpuutteesta, tai jotain, mutta nekin löydöt olivat niin pieniä etteivät riitä selittämään kohtukuolemaa. Eemeli kasvoi myös täysin normaalisti, joten siksikään sitä ei voida epäillä, että istukassa olisi ollut jotain.

Pyysin ruumiinavauksen tulokset myös kotiin ja tulevat parin viikon sisään, samalla kun jokin keskeneräinen verikoe valmistuu. Ollaan tietysti tosi helpottuneita, ettei mitään vakavaa tai perinnöllistä löytynyt. Positiivista oli myös se, että seuraavaa raskautta tullaan seuraamaan paljon tiiviimmin.

Eemelin kuolema jäi nyt sitten kohdunsisäiseksi kätkytkuolemaksi. 

Se että synnytin kuolleen vauvan, sammuneen elämän, meidän Eemelin, ei poistu mielestäni koskaan.