tiistai 9. joulukuuta 2014

Toive

Toivoisin, että ystävät uskaltaisivat ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Tai pyytäisivät kahville, leffaan...
On ollut surullista huomata, miten monelta ei ole tullut mitään viestiä tai yhtäkään sanaa kuultuaan tästä kohtukuolemasta. Toisaalta moni ei vielä tiedä tapahtuneesta. Tähän on tietysti vaikea reagoida ja löytää sanoja. 
Mietinkin jo kertovani tästä ihan Facebookissa, koska olenhan tännekin kertonut. Mutta ei vielä.


Tänään soitti lehtimyyjä. Kyseli että; mitenkäs sulla Sonja on lähtenyt syksy käyntiin?
Meinasin jo vastata; mitäs tässä, synnytin just kolme viikkoa sitten kuolleen vauvan....
En tilannut lehteä.

7 kommenttia:

  1. Halusin vaan sanoa, että olet ollut mielessä useasti, vaikka en sinua muuten tunnekaan kuin tämän blogin kautta. Toivottavasti ystävät ja tuttusi pikkuhiljaa rohkaistuisivat ja ottaisivat yhteyttä, vaikka kynnys on varmasti aika iso, kuten itsekin epäilit.

    VastaaPoista
  2. Olen tänään tulossa käymään :D <3

    VastaaPoista
  3. Ehkä moni ei osaa kohdata näin vaikeaa asiaa, surua kun jokainen käsittelee eri tavalla. Rohkaistu itse soittamaan jos vain jaksat. Vaikeiden asioiden keskellä myös yleensä tosi ystävyys punnitaan. Toivon teille sydämestäni kaikkea hyvää ja valoa synkkyyden keskellä. <3

    VastaaPoista
  4. Tuo on niin totta. Ystävät ja tutut, jopa osa sukulaisista ei pidä yhteyttä. On valtavan surullista, että näin toimitaan. Se itse soittaminen tai muu yhteyden pito ei ole ihan niin helppoa mitä ajattelisi, mieluusti toisin päin. Tukea, apua ja tavallista arkea tarvitaan enemmän kuin koskaan tilanteessanne! Ja siihen tarvitaan niitä tuttuja ihmisiä.

    -Sari

    VastaaPoista
  5. Ei olla kovin tuttuja, mutta kuulin mitä tapahtui, ja olen miettinyt asiaa paljon ja itkenyt muutamat itkutkin. Olen kovin pahoillani ja monet läheisennekin ovat varmasti järkyttyneitä. He varmaan uskovat, että teidän on parempi antaa surra rauhassa. Toivon teille voimia ja enkeleitä.

    VastaaPoista
  6. Kun mä kuulin mitä oli tapahtunut,ajattelin että antaa teidän olla rauhassa että saatte vähä olla ja vähä käsitellä asiaa.. sitten vähä myöhemmin ajattelin että pakko jotain laittaa mutta mitä... en halunnut että olisin sanoilla mitenkään herkistänyt enempää tai että olisin sanonut jtin väärin.. niinpä pistin sydämen. mietin että se kertoisi että olen mukana surussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep tämä on ollu aika vaikea asia. Kukaan ei ole sanoillaan sanonut mitään väärin, kyllä niitä yhteydenottoja on ollutkin ja aina se itkukin tulee...

      Poista