keskiviikko 4. marraskuuta 2015

VAROVAISIN MIELIN

Marraskuu. 


Tämä kuukausi tulee olemaan ihan kamalan tunteikas. On rakenneultraa ja Eemelin kuolemasta/syntymästä tulee kuluneeksi vuosi. Kummatkin osuu samalle viikolle. 
Nyt on jo tunteet pinnassa ja tuntuu, että itku tulee taas ihan pienestäkin. Lisäksi raskaus on herkistänyt entisestään. 
Pienen liikkeet tuntuvat nyt päivittäin ja painottuvat yleensä iltaan. Eihän niitä vielä paljoa ole, mutta kuitenkin jotain selkeästi tapahtuu. 

Olispa vain mahdollista nukkua kevääseen asti. Herätä sairaalassa vauva kainalossa. 
Päivä kerrallaan ja varovaisin mielin...

6 kommenttia:

  1. Voi ihana Sonja! Lähetän sinulle paljon voimia! Kunhan tämä marraskuu menee ja Joulukin, niin sitten toivottavasti pystyisit jo hieman paremmin rentoutumaan ja odottamaan kevään iloista tapahtumaa! Ajatukseni on luonanne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyllä mä luulen että tämä alku on ollut se rennoin aika...

      Poista
  2. Ei ole paha välillä vuodattaa muutamaa kyyneltä...ne helpottavat kummasti. Kaikki on varmasti hyvin♥

    VastaaPoista
  3. Itse koin odotusajan niin, että minulle annettiin se 40 viikkoa aikaa (okei, meidän tapauksessa 35 viikkoa :D ) juuri siksi että ehdin "nollata pääni" aiemmista kokemuksista ja valmistautua juuri tämän lapsen syntymään. Rakastua juuri tähän vauvaan ja alkaa äidiksi juri hänelle. Mutta tunnistan kyllä tuon ajatuksen talviunesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, hyvä pointti ajatella raskautta myös niin :)
      Mulla nämä tunteet menee ihan laidasta laitaan ja välillä on vaikea uskoa siihen, että saadaan tämä tyyppi kotiin asti. Kun eihän sitä voi meille kukaan luvata.
      Mutta ollaan kyllä jo ostettu turvakaukalo, joten ainakin joku osa uskoo tulevaan...

      Poista