Viime kirjoituksesta onkin taas aikaa, joten päätin tulla jotain kirjoittamaan.
Viime viikon keskiviikkona oltiin jälleen käyrillä ja ultrassa, sovitulla käynnillä siis. Ultraus oli vähän outo, kun sen teki joku vähän kokemattomampi lääkäri. Miksi edes pitää laittaa kohtukuolema-taustaiselle kokematon/epävarma lääkäri? Sanoi vain aluksi, että kaikki näyttää hyvältä ja näytti mullekin näytöltä sykkivän sydämen.
Muuten en sitten nähnytkään mitään, kun oltiin sellaisessa huoneessa missä ei ollut seinällä kuvaruutua. Sitten se ultrasi ihan hiljaa siinä ja kertoi hoitajalle vauvan mittoja. Katson vuorotellen sitä lääkäriä ja välillä kysyvästi Mattea, että "miks tuo on ihan hiljaa". No sitten se päättikin vielä kutsua jonkun paremman lääkärin paikalle.
Tässä vaiheessa mulle muodostui jo pieni paniikki päälle.
Kohta ne molemmat tuijottivat sitä ruutua ja tarkistivat mittoja. Aluksi painoarvioksi saatiin 2500g, mutta tämä toinen lääkäri sai mitoista vähän pienempiä ja painoarvio oli lopulta 2231g. Mun piti sitten kahteen tai kolmeen kertaan kysyä, että olihan siellä kaikki kunnossa.
Tänään kävinkin omakannasta lukemassa viime kertaiset tekstit, se on helpottavaa, kun pystyy sieltä tarkistamaan tietoja.
Tänään kävinkin omakannasta lukemassa viime kertaiset tekstit, se on helpottavaa, kun pystyy sieltä tarkistamaan tietoja.
En kyllä toiste halua tuollaista tilannetta, mutta toisaalta onneksi pyysivät toisen lääkärin tarkistamaan mittoja. Koska jos oltaisiin menty ensimmäisillä mitoilla, niin seuraavalla kerralla oltais varmaan ihmetelty kun vauvan kasvu onkin liian vähäistä.
Mutta tosiaan hienosti kasvaa keskikäyrällä ja seuraava ultra on ensi viikolla ja tälle viikolle mahtuu neuvolaa ja sydänkäyrille menoa.
Lisäksi tässä lähestytään raskausviikkoja 35 ja viikolla 35+6 Eemeli kuoli kohtuuni. Joten en edes halua miettiä mitä noista viikoista tulee, tai mitä loppuajasta tulee.
No mutta! Eilen mulle järjestettiin vauvakutsut!
Ihmettelin vähän eilen aamulla, kun Matte toimi jotenkin ihan oudosti. No en kuitenkaan tajunnut mitään. Vasta sitten kun siinä 12 aikaan joku koputteli meidän ovea ja olin heti että "eikä kuka meille muka nyt tulee?". Olin kuulemma kuin peura ajovaloissa ilmeeltäni. No sitten siinä alkoi marssia ihmisiä jonossa sisään.
Kaikki rakkaat läheiset ja ystävät!
Siinä aluksi syötiin kaikkea hyvää ja käytiin sitten lahjat läpi.
Lahjaksi tuli; perinteinen vaippakakku, vauvakirja, vaatteita, tutteja, tuttipullo, liivinsuojia, vauvalle musiikkia, pesunestettä, pupu, soiva pehmoeläin ja kehto on isäni käsialaa.
Eli kaikkea ihanaa!
KIITOS TEILLE IHANILLE ♥♥