maanantai 22. helmikuuta 2016

KUULUMISET

Viime kirjoituksesta onkin taas aikaa, joten päätin tulla jotain kirjoittamaan. 

Viime viikon keskiviikkona oltiin jälleen käyrillä ja ultrassa, sovitulla käynnillä siis.  Ultraus oli vähän outo, kun sen teki joku vähän kokemattomampi lääkäri. Miksi edes pitää laittaa kohtukuolema-taustaiselle kokematon/epävarma lääkäri? Sanoi vain aluksi, että kaikki näyttää hyvältä ja näytti mullekin näytöltä sykkivän sydämen. 
Muuten en sitten nähnytkään mitään, kun oltiin sellaisessa huoneessa missä ei ollut seinällä kuvaruutua. Sitten se ultrasi ihan hiljaa siinä ja kertoi hoitajalle vauvan mittoja. Katson vuorotellen sitä lääkäriä ja välillä kysyvästi Mattea, että "miks tuo on ihan hiljaa". No sitten se päättikin vielä kutsua jonkun paremman lääkärin paikalle.

Tässä vaiheessa mulle muodostui jo pieni paniikki päälle. 
Kohta ne molemmat tuijottivat sitä ruutua ja tarkistivat mittoja. Aluksi painoarvioksi saatiin 2500g, mutta tämä toinen lääkäri sai mitoista vähän pienempiä ja painoarvio oli lopulta 2231g. Mun piti sitten kahteen tai kolmeen kertaan kysyä, että olihan siellä kaikki kunnossa.
Tänään kävinkin omakannasta lukemassa viime kertaiset tekstit, se on helpottavaa, kun pystyy sieltä tarkistamaan tietoja.

En kyllä toiste halua tuollaista tilannetta, mutta toisaalta onneksi pyysivät toisen lääkärin tarkistamaan mittoja. Koska jos oltaisiin menty ensimmäisillä mitoilla, niin seuraavalla kerralla oltais varmaan ihmetelty kun vauvan kasvu onkin liian vähäistä. 
Mutta tosiaan hienosti kasvaa keskikäyrällä ja seuraava ultra on ensi viikolla ja tälle viikolle mahtuu neuvolaa ja sydänkäyrille menoa.

Lisäksi tässä lähestytään raskausviikkoja 35 ja viikolla 35+6 Eemeli kuoli kohtuuni. Joten en edes halua miettiä mitä noista viikoista tulee, tai mitä loppuajasta tulee.


No mutta! Eilen mulle järjestettiin vauvakutsut!
Ihmettelin vähän eilen aamulla, kun Matte toimi jotenkin ihan oudosti. No en kuitenkaan tajunnut mitään. Vasta sitten kun siinä 12 aikaan joku koputteli meidän ovea ja olin heti että "eikä kuka meille muka nyt tulee?". Olin kuulemma kuin peura ajovaloissa ilmeeltäni. No sitten siinä alkoi marssia ihmisiä jonossa sisään. 
Kaikki rakkaat läheiset ja ystävät!

Siinä aluksi syötiin kaikkea hyvää ja käytiin sitten lahjat läpi.
Lahjaksi tuli; perinteinen vaippakakku, vauvakirja, vaatteita, tutteja, tuttipullo, liivinsuojia, vauvalle musiikkia, pesunestettä, pupu, soiva pehmoeläin ja kehto on isäni käsialaa. 
Eli kaikkea ihanaa!
KIITOS TEILLE IHANILLE 

torstai 4. helmikuuta 2016

SAIRAALASSA

Tiistaina oltiin sovitulla käynnillä sairaalassa. Mentiin ensin käyrille ja oikein hyvät käyrät tulikin. Siinä samalla puhuttiin taas mun peloista ja synnytyksen käynnistämisestä. Sitten hetkeksi aulaan odottamaan ja siitä päästiin lääkärille. 

Puhuttiin jatkosta, että miten me haluaisimme käyntejä. Sain oikeastaan itse päättää ja sovittiin seuraava käynti parin viikon päähän.
Käyrille on tässä tilanteessa, eli siis kohtukuolema-taustan huomioon ottaen, mahdollista päästä pari kertaa viikossa ja luulen, että se riittäisi. Tai enhän osaa vielä sanoa, miten raskauden loppuviikot tulee menemään. Koska nytkin kun herään yöllä vessaan tai muuten vain, alan heti miettimään vauvan liikkeitä. 
Painottivat, että jos yhtään tulee sellainen olo että haluaa tulla tarkistamaan tilanteen, niin sinne vain. 


Sitten ultrattiin ja otettiin vauvasta tietysti mittoja. Painoa n. 1985g ja tiistaina oli siis rv 31+6.
Asettuu mitoiltaan ihan keskikäyrälle. 
Siinä lääkäri katsoi myös kaikki virtaukset ja nekin kunnossa. Lopuksi yritti ottaa 3D-kuvaa kasvoista, mutta oli niin vauhti päällä ettei onnistunut. Vähän me niitä kasvoja kyllä nähtiin, mutta sitten oli jo napanuoraa edessä. Joten saatiin 3 sormesta kuva.

Meille tietysti pääasia on, että vauvalla kaikki hyvin.