maanantai 16. marraskuuta 2015

RAKENNEULTRASSA

Taas stressasin ja jännitin tätä päivää. Rakenneultraa. Taas samaan sairaalaan ja samoille käytäville, missä vuosi sitten kohtasimme niin suuren surun. Odotustilan ohi käveli meitä hoitanut lääkäri ja ultran jälkeen vielä sairaalapastorikin käveli vastaan. Sattumaa vai oliko näillä jokin tarkoitus? 


Tyypillä oli kaikki kunnossa. Saimme myös veikkauksen sukupuolesta, mutta kätilö ei ihan ollut siitä varma. Jätetään se vielä salaisuudeksi.
Saimme myös joulukuulle seuraavan käynnin ja mikäli paniikki tulee, niin sairaalan vaan. 
Tuntui hyvältä, että meidän huolia kuunnellaan ja etenkin, että ne otetaan nyt tosissaan. 

2 kommenttia:

  1. Hei, minulla on mennyt iloinen uutinen ihan ohitse. Tsemppiä ja hienoa että sairaalan päästäkin tuetaan.

    VastaaPoista