maanantai 29. joulukuuta 2014

Päivät

Joulu ohitse, vihdoin. Ei ollut yhtään fiilistä.
Aattona kävimme vauvan haudalla, lunta satoi. En itkenyt.
Tänään katselin hautajaiskuvia ja tuli taas paha olo.


Miten elämä voi olla näin epäreilu?

tiistai 23. joulukuuta 2014

Tyhjä joulu

Tästä joulusta tuli tyhjä ja musta. Keväällä kun testissä näkyi kaksi viivaa, ajattelin; me saadaan maailman paras joululahja. Sitten asiat muuttuivat yhdessä yössä.

En ole koristellut kotia yhtään. Ehdin laittamaan ennen tätä kriisiä kuitenkin jouluverhot, muutamat valot ja pari tonttua. En ole jaksanut edes jouluvaloja laittaa päälle. Ei vaan kiinnosta. 
Ehdin ostamaan yhden lahjan, muita en sitten ole ostanutkaan. Tänä vuonna meille ei tule joulukuusta. En ole kuunnellut joululauluja. En ole leiponut mitään.

Joulu 2013.
Haluan kuitenkin toivottaa kaikille blogini lukijoille rauhallista joulua 
Lämmöllä ja kyynelsilmin luen teidän kommentteja, kiitos kaikista sanoista!

Huomenna käydään toivottamassa lämmintä joulua Eemelille 

lauantai 20. joulukuuta 2014

Rakas

Meidän pieni enkelipoikamme, Eemeli Sakari, on nyt saatettu haudan lepoon.
Päivä oli raskas. Pieni sininen uurna kappelin edessä. Pastorikin itki.


Kun kanttori alkoi soittamaan sekä laulamaan tätä kappaletta, alkoi aurinko paistamaan kappelin eteen, sinisen uurnan lähelle.
En unohda näitä hetkiä koskaan, on niin ikävä.
♥ Eemeliä aina rakastaen 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Huominen

Huomenna on se kamala päivä, kun jätämme hyvästit meidän vauvalle.
Ahdistaa ja oikeasti pelottaa miten ihmeessä selviän huomisesta. Onneksi Matte on mun vierellä. Ja tietysti muutkin läheiset.
Pitäisi kirjottaa jokin suruvärssykin minkä aion lukea haudalla. Tai siis otan netistä valmiin, jotenkin en osaa itse kirjoittaa mitään. Ajatukset on solmussa.


Tein alkuviikosta kuolinilmoituksen hesariin. Se tulee huomisen lehteen.
En taida avata lehteä ainakaan aamusta, ehkä illalla.

"Vain hetken sinut tuntea vatsassani sain
en enempää, sen hetken vain.
Täällä äidillä ja isällä sinua kova ikävä on,
meidän surumme rauhaton, lohduton.
Mutta luona Jumalan, taivaassa siellä
saat katsella äitiä ja isää elämän tiellä.
Sinut vielä syliini sulkea saan
ja siinä pitää ainiaan.
Siis odota rakkahin äitiä, isää siellä
me kohtaamme vielä taivahan tiellä."

torstai 18. joulukuuta 2014

Aallon pohjalla

Eilen oli taas ihan hyvä päivä, olin jo 6:30 salilla. Kivahan siellä on liikkua rauhassa, olla musiikit korvilla. Päivä vaihtui kuitenkin nopeasti huonoksi, kun posti tuli.
Päällimäisenä joulukortti (Maten ystävältä joka ei tiedä tapahtuneesta) ja tietysti juuri niin päin, että näin heti meidän nimet.
Kortin osoitekenttään oli kirjoitettu meidän nimet ja perään vauva.
Tietysti heti mulle tuli itku ja tuli hirveä tärinä. Siinä soitin Matelle itku kurkussa, kädet täristen ja selitin mitä siinä kortissa luki. Teki mieli repiä kortti niin pieniksi palasiksi kuin mahdollista. Tuntui taas, etten ikinä tule selviämään vauvan kuolemasta.

Tältäkin olisin varmaan välttynyt, jos kaikki ystävät olisivat tietoisia tapahtuneesta. Mietinkin tosissani kirjoittavani jotain Faceen, mutta sitten mietin onko se kuitenkaan oikea tapa? No nythän eletään tämmöistä aikaa, että lähes kaikki ilmoitetaan netin kautta joten...
En kuitenkaan kirjoittanut mitään.
Sitten jos ystävät tietäisivät, niin välttyisin kysymyksiltä; joko vauva on syntynyt, milloin se laskettu aika olikaan. Koska olen ihan varma, että jossain vaiheessa näitäkin tulee.



Tänään kävin työpaikalla hakemassa joululahjan. Ajattelin että kestän kyllä.
No itkuksihan sielläkin meni ja lähdinkin sieltä pian pois. 
Onneksi töihinpaluuta ei tarvitse vielä miettiä, nyt ainakin tuntuu siltä että kaikki oma aika on hyväksi.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Tänään

Se päivä olisi ollut. Nimittäin laskettu aika.
Etukäteen pelkäsin tätä päivää, mutta oikeastaan tämä ei aiheuttanut mitään tuntemuksia.
Tietysti olen edelleen vihainen ja surullinen koko tapahtuneesta. Edelleen koen toisinaan syyllisyyttä. Toisinaan mietin millainen meidän vauva olisi ollut.
Päivittäin katson vauvan valokuvia ja huomaan että hänellä tosiaan on ihan minun suu.


Eilen oli ihan hyvä päivä. Aamusta olin jo salilla. Oli pakko hommata salikortti, etten jää tänne neljän seinän sisälle miettimään asioita. Salilla jotenkin kaikki unohtui.
Kävin myös ystävän kanssa kahvilla.


Lauantaina meillä on edessä pahin päivä. 
Yritän kerätä jostain voimia, mutta ajatuskin uurnan laskusta ja siitä, että meidän pitää lapioida paikka umpeen...ahdistaa.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Surusta

Ensiksi; lämmin kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kommentoida ja ovat ottaneet osaa suruun. En ole erikseen jaksanut jokaista kiitellä, vaan ajattelin nyt yleisesti kiittää.
On ollut ihana huomata, miten moni on tänne blogin puolelle eksynyt ja sitten vielä olette kirjoittaneetkin jotain. Se lämmittää, vaikka aina kyynelsilmin niitä luenkin.

Eilen pakkasin vihaisena vauvanvaatteita pahvilaatikoihin. Sen jälkeen tuli taas romahdus ja itku tuli, onneksi Matte tuli silloin töistä. Vielä jäi jotain tavaroita kaappiin...
Kävin myös kaupoilla etsimässä vaatteet hautajaisiin ja onneksi ne on nyt ostettu.


Tämä suru on nyt sellaista aaltoliikettä. Eilen tosiaan kun menin niitä vaatteita etsimään, niin myyjä tuli auttamaan ja kerroin että etsin hautajaisiin vaatteita. Joistakin asioista pystyy jo puhumaan, mutta kyllä se itkukin sitten tulee.
Puhun vieläkin vauvasta, vaikka nimikin on. En vain pysty puhumaan nimellä. Ehkä hautajaisissa, tai sitten vasta myöhemmin, kun suru muuttuu...

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

tiistai 9. joulukuuta 2014

Toive

Toivoisin, että ystävät uskaltaisivat ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Tai pyytäisivät kahville, leffaan...
On ollut surullista huomata, miten monelta ei ole tullut mitään viestiä tai yhtäkään sanaa kuultuaan tästä kohtukuolemasta. Toisaalta moni ei vielä tiedä tapahtuneesta. Tähän on tietysti vaikea reagoida ja löytää sanoja. 
Mietinkin jo kertovani tästä ihan Facebookissa, koska olenhan tännekin kertonut. Mutta ei vielä.


Tänään soitti lehtimyyjä. Kyseli että; mitenkäs sulla Sonja on lähtenyt syksy käyntiin?
Meinasin jo vastata; mitäs tässä, synnytin just kolme viikkoa sitten kuolleen vauvan....
En tilannut lehteä.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Asioita

Näinä muutamina päivinä on taas tapahtunut kaikkea.
Torstaina pastori kävi meillä juttelemassa hautajaisista. Itkuksihan se meni. Tai siis minä itkin ja Matte taas silitteli selkääni. Miten toinen voi olla niin vahva?
Annoimme nimen meidän pojalle. 
Päädyimme pienen pohdinnan jälkeen tuhkaukseen.

Perjantaina kävimme hautuumaalla yhdessä pastorin ja suntion kanssa katsomassa vapaita uurnapaikkoja. Kyselin suntiolta onko tosiaan totta, että meidän pitää lapioida uurnapaikka umpeen? Ja tosiaan kyllä se on, vaikka mainitsi myös että suntiokin voi sen tehdä.
Mistä ihmeestä saan voimia lapioida hiekkaa uurnan päälle, kun tietää että siellä on oman vauvan tuhkat?

Suntio sitten myös kertoi, että samaan paikkaan mahtuu neljä uurnaa. Niin karulta kuin tämä kuulostaakin, meilläkin on nyt sitten hautapaikat valmiina. 
Sain myöhemmin tekstarilla vahvistuksen, että valitsemamme uurnapaikka on nyt meidän.


Huomenna olisi tarkoitus mennä hautaustoimistoon katsomaan uurnia. Täytyy taas varata nenäliinaa mukaan.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukuu

Jos kaikki olisi mennyt hyvin, meillä olisi tässä kuussa oma vauva.
Tuntui hirveän pahalta koko eilisen päivän, miksi näin piti tapahtua?
Syytän yhä edelleen kaikesta itseäni, en kuitenkaan niin paljon kuin pari viikkoa sitten. Joku järjen ääni sanoo, etten olisi pystynyt mitenkään ennakoimaan tapahtumia.


Tällä viikolla pitäisi tehdä päätöksiä hautajaisia varten. Pastori on tulossa torstaina meille kotiin, niin meidän ei tarvitse mennä sairaalaan.
Mietimme tuhkausta, mutta ajatus meidän vauvan polttamisesta sattuu. Mutta miten toisaalta pystyisimme kantamaan pientä arkkua kylmään maahan? Jo nämä ajatukset saa kyyneliin ja tiedän ettei torstaista tule helppo päivä.


Tämä surun ja ikävän määrä on sanoinkuvaamaton.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Tuskan ja surun päivät/Synnytystarina

En oikein tiedä mistä aloittaisin.
Sunnuntaina 16.11 tunsin vielä pienen liikkeet. Kävimme syömässä ja vietimme rauhallisen sunnuntain. Nukuin yön myös ihan normaalisti.
Maanantaina heräilin samoihin aikoihin kun Matte. Jäin vielä sänkyyn pyörimään, kun Matte lähti töihin ja rupesinkin sitten kokeilemaan mahaani josko vauva olisi jo hereillä.
Painelin mahaa ja vauva ei vastannut. Ei mitään. Sitten soitin Matelle; vauva ei vastaa vaikka tökin mahaa!! Tässä vaiheessa purskahdin tietysti itkuun. Matte lähti heti töistä kotiin ja silläaikaa soitin heti synnärille ja sieltä tietysti neuvottiin syömään ja juomaan jotain. No tein niin ja ei vieläkään mitään. Ei oltu edes sitä neuvottua tuntia kotona vaan lähdettiin heti sairaalaan, joka onneksi sijaitsee samalla paikkakunnalla.

Sairaalassa jouduimme odottamaan ehkä 5min ja sitten pääsin heti käyrille.
Hiljaista oli, mutta kätilö ei vielä sanonut mitään ja sitten menimme heti ultraan.
Sitä tilannetta tuskin unohdan koskaan.
Itse en nähnyt kuvaruutua, mutta Matte näki ja heti kaikkien ilmeistä näin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Kunnes lääkäri sanoi ne pahimmat sanat; valitettavasti sydänääntä ei löydy, olen todella pahoillani.

Maailmani romahti siihen paikkaan, kuten myös Maten ja siinä itkettiin niin paljon. Tärisin ja itkin.
Mieleeni tuli heti sata kysymystä; miksi meille? mitä tein väärin? onko minussa jotain vikaa?
Syyllisyyden tunne oli ihan valtava ja kaikki siellä rauhoittelivat ettei vika ole minussa.
Aika pian musta piti ottaa jotain näytteitä ja monet putkilot verta.
Siinä sitten ilmoitimme asiasta lähiomaisille; ei tule mitään vauvaa, sydänääntä ei löydy, vauva on kuollut, emme tiedä mitä tapahtui.

Keskustelimme tulevista päivistä lääkärin ja kätilön kanssa, koska minulla oli edessä synnytys. Päädyin ottamaan lääkkeen, joka muistaakseni valmisti kehoani tulevaan ja lähdimme päiväksi kotiin. En muista tarkkaan kaikkea mitä kotona tapahtui, kävikö meillä ihmisiä. Se päivä meni niin sumussa. Muistan kysyneeni Matelta, mitä siinä kuvaruudulla näkyi, silloin kun ultrattiin ja näitäkään sanoja en unohda koskaan; siinä oli vauva, eikä se liikkunut tai näkynyt sydämen liikettä.
Sillä hetkellä toivoin niin paljon, ettei Matte olisi nähnyt koko kuvaruutua. Ei kenenkään vanhemman pitäisi nähdä. 

Tunsin tuottaneeni kaikille niin valtavan pettymyksen, olihan kyseessä meidän esikoinen. Meidän poika. Molempien vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, siskoistani olisi tullut tätejä, Maten veljistä setiä.
Olin jo mielessäni kuvitellut ihanan joulun vauvan kanssa, sen maailman onnellisimman hetken kun saa vauvan syliin. Kuulla ensimmäisen parkaisun synnytyssalissa.
Meidät vanhempina.
Ja yhtenä hetkenä kaikki oli peruttu.

Tiistaina 18.11 heräsimme tuskaisaan päivään. Olin nukkunut ehkä pari tuntia. Emme tienneet mitä odottaa. Otimme omat tavarat mukaan ja olimme pakanneet myös vauvalle bodyn ja housut. Tiistaina raskausviikot olivat 36+0, iltapäivällä olisin mennyt neuvolaan vauvan painoarvioon.
Maten vanhemmat tulivat hakemaan meitä ja ajoimme sairaalaan. Sisäänkirjautuminen klo 08:55. Saimme oman huoneen. Tuntui niin epäreilulta olla synnyttävien osastolla, mutta onneksi meidän huone oli rauhallisessa päädyssä.
Lääkäri tuli yhdessä kätilön kanssa ja juttelimme jotain asioista ja sitten minulle laitettiin kohdunsuulle tabletti, joka alkaisi pehmittämään paikkoja. Koska meidän piti vain odottaa, että jotain tapahtuisi, meidän molempien vanhemmat ja siskoni tulivat käymään.
Sairaalapastorikin kävi jossain vaiheessa, vaikka me ei kuuluta kirkkoon, koin sen todella tarpeelliseksi että saimme jutella asioista.

13:00 alkoivat pienet supistukset. Kohdunsuulla oli tapahtunut jotain, tässä vaiheessa puhuivat jo kalvojen puhkaisusta, mutta laittoivat vielä varmuudeksi yhden tabletin.
Sain muistaakseni kipulääkettä ja lämpimän kaurapussin.
En muista tästä hetkestä oikein muuta, saatoimme sitten ehkä nukkua.

20:40 tilanne oli edennyt hyvin ja kätilö puhkaisi kalvot. Säännölliset supistukset alkoivat heti 5min jälkeen. Taisin saada lisää kipulääkettä reiteen. Pystyin siinä sen avulla olemaan muistaakseni aika pitkään, kunnes kivut alkoivat olla sitä luokkaa että tuskissani sanoin Matelle; soita kelloa!! Sitten päästiin synnytyssaliin ja sain epiduraalipuudutuksen, mikä vei aika nopeasti kivut pois. Tuosta puudutteen antamisesta ei mennyt kuin pieni hetki, kun tuli kamala ponnistamisen tarve ja taas tuskissani pyysin Mattea soittamaan kelloa.

23:10 alkoi ponnistusvaihe. Se tuntui siinä niin epäreilulta tehdä se kaikki työ, kun tiesi ettemme tule koskaan kuulemaan vauvan parkaisua. Emme saa viedä pientä vauvaa kotiin.
Ponnistin silmät kiinni ja Matte silitti päätäni ja kannusti ja tuki kaikilla mahdollisilla sanoilla. Täytyy sanoa etten olisi koskaan selvinnyt synnytyksestä ilman rakkaan mieheni tukea.

23:56 meidän rakas enkelipoika syntyi. Hän painoi 2794g ja oli 50cm pitkä.
Sovimme kätilön kanssa, että hän kapaloi vauvan ja sitten saamme vauvan syliin.
Poika oli niin kaunis, silitin poskea ja koskin pientä nenää. Pojalla oli hiuksiakin.
Olin niin väsynyt kaikesta, että itkuakaan ei tullut. En muista sitäkään, kauanko vietimme aikaa pojan kanssa, mutta jossain vaiheessa meidän piti päästää irti ja antaa poika kätilölle.
Pääsimme takaisin omaan huoneeseen ja onneksi Mattekin sai tässä tilanteessa jäädä sairaalaan. Yritin syödä jotain, mutta kaikki paha olo purkautui oksentamiseen. Syynä varmaan myös vahvat lääkkeet joita sain. Saimme jotain lääkettä joka auttoi nukahtamaan.

Keskiviikko 19.11.
Meidän lähiomaiset saapuivat myös paikalle katsomaan poikaa. Hänelle oli puettu meidän tuoma body ja housut, vaikka niitä ei paljon näkynyt kun hänet oli kapaloitu.
Pidimme häntä sylissä ja jokaiselle se oli niin vaikea paikka, ettei itkulta voinut välttyä.
Otimme valokuvia. Niitä emme ole pystyneet vielä katsomaan.
Kaikkein vaikein hetki oli antaa poika pois.
Sitä vain mietti mielessä ettei kenenkään pitäisi kokea tälläistä. 

Pääsimme keskiviikkona iltapäivästä kotiin, koska synnytyksestä tuli vain muutama pinnallinen naarmu joihin sain 3 pientä tikkiä.
Saimme sairaalalta mukaan kirjekuoren joka sisältää myös sairaalan ottamat valokuvat meidän pojasta, sekä kädenjäljet, jalanjäljet ja pienen hiustupsun.

Halusin kirjoittaa näistä tapahtumista, koska koin tämän itselleni jotenkin terapeuttiseksi. En tule poistamaan blogistani raskaus-aiheisia postauksia, koska haluan lukea niitä sitten joskus. 
Kiitos kaikille jotka jaksoivat kommentoida edellistä postausta ja kirjoittaa kauniita sanoja.
En olisi ikinä selvinnyt näistä päivistä ilman läheisten tukea, enkä etenkään ilman mieheni tukea. 

torstai 20. marraskuuta 2014

Suru

Meidän rakas pieni enkelipoikamme syntyi tiistaina 18.11.2014 klo.23:56 kauniissa hiljaisuudessa. Sanat eivät riitä kertomaan tätä tuskan ja surun määrää.
En olisi ikinä selvinnyt synnytyksestä ilman mieheni tukea ja turvaa.
Tulen myöhemmin kertomaan tapahtumista, sitten kun jaksan.

"Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

MARIANNE-MUFFINSSIT

Jihuu, tänään leivoin marianne-muffinsseja. Ihan sen takia, että me saadaan vihdoin hoitopöytä!! Me haettiin tämä jo maanantaina, kun hyvä pöytä löytyi paikallisen Facebook-kirppiksen kautta ja vieläpä ihan 800 metrin päästä. Mutta tosiaan pöytä on vielä säilytyksessä autotallissa ja illalla miehet kantavat sen tänne ylös.


MARIANNE-MUFFINSSIT
12 pientä & 10 isoa

2 dl sokeria
4 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta
2 dl marianne crushia
2 dl maitoa
100 g sulatettua voita

Sulata voi ja anna jäähtyä.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vaahdota sokeri ja kananmunat vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri-munavaahdon joukkoon kuivat aineet, maito, sekä sulatettu voi.
Annostele muffinssivuokiin, suunnilleen puolilleen.
Paista +200 asteisessa uunissa noin 15min.


KUORRUTUS 

130 g huoneenlämpöistä voita
2 tl vaniljasokeria
4 dl tomusokeria
1 rkl vettä
vihreää elintarvikeväriä
marianne crushia

Vaahdota nopeasti huoneenlämpöinen voi, vaniljasokeri ja tomusokeri.
Lisää vettä, jotta massasta tulee notkeaa ja vihreää elintarvikeväriä oman maun mukaan.
Kuorruta muffinssit ja koristele marianne crush:illa. Säilytä jääkaapissa!

Tästä kuorrutteesta tein puolikkaan ja se riitti 6 pieneen muffinssiin.
Laitoin loput muffinssit pakastimeen, on sitten jotain tarjottavaa vieraille, kun niitä varmaan tulee sitten kun vauva syntyy.

perjantai 7. marraskuuta 2014

ÄH

Ajatukset ovat siirtyneet niin paljon jo tulevaisuuteen.
Esitän päivittäin itselleni kysymyksiä; miten pärjään vauvan kanssa, tuleekohan minusta hyvä äiti, mitä jos imettäminen ei onnistu, mitenköhän se synnytyskin menee, onkohan meillä kaikki tavarat jo ostettu, mitä jos sittenkin puuttuu jotain todella tärkeää?

Eilen vaihdoin toiset jouluvalot ikkunaan, nyt on parempi!

Iltaisin on välillä vaikeaa saada unen päästä kiinni, milloin sattuu alaselkään ja milloin vauvakin potkii. Se on kuitenkin ihanaa tuntea liikkeet, vaikka välillä nekin sattuvat.


Aamuisin herään joskus jo kuudelta, valvon hetken ja saatan mennä takaisin nukkumaan.
Onkohan tämä nyt sitä valmistautumista tulevaan?
Olenkin yrittänyt rentoutua lukemalla kirjoja/lehtiä, käymällä kaupoissa, kuuntelemalla musiikkia ja tekemällä hyvää ruokaa.


Kaikista ajatuksista ja kysymyksistä huolimatta olen hirveän onnellinen ja en malta odottaa, että vauva syntyy.
Tietysti toivon, että ei vielä pariin viikkoon tapahtuisi mitään, koska viikkoja on vasta 34+3.
Pari viikkoa sitten tosiaan kun kävin neuvolalääkärillä, hän totesi että paikat ovat jo jonkin verran pehmentyneet. Eikös sekin voi jo tarkoittaa, että tyyppi on tulossa sieltä aikaisemmin ulos? 
Kääks.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

SADEPÄIVÄ

Eilen oli taas niin harmaa ja sateinen päivä, joten pesin viimeisetkin vauvanvaatteet.


Isommat vaatteet olenkin jo järjestellyt vaatehuoneeseen, mutta pienemmät vaatteet pitäisi laittaa hoitopöydän laatikoihin. Niin eihän meillä ole vielä hoitopöytää, mutta haluan ehdottamasti että siinä on laatikot, mihin vaatteet saa piiloon.
Täytyy taas seurata tori.fi sivustoa, jos sieltä vaikka löytäisi hyvän pöydän.

maanantai 3. marraskuuta 2014

TÄNÄÄN


Laitoin kotia vähän jouluisempaan kuntoon.
Taisin olla ensimmäinen meidän kerrostalossa, joka on laittanut jo jouluvalot päälle. Ei kai se nyt mitään haittaa, jonkun kuitenkin pitää olla se ensimmäinen sekopää.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Havin kynttiläputiikki

Käväisin tänään Riihimäellä sijaitsevassa Havin tehtaanmyymälässä.
Hain kynttilöitä!
Sieltähän saa myös lautasliinoja, kertakäyttömukeja, suodatinpusseja ymsyms.


Ostin paketin pieniä tuikkuja, paketin lautasliinoja ja sitten näitä isompia kynttilöitä 5kpl.
Kaikille näille tuli hintaa vain 13,93€.
Siellähän osan kynttilöistä saa ostettua kilotavarana; eli ostin kilotavarana 3 kynttilää ja maksoivat vain 3,93€.

Kannattaa käydä, harmi vain kun siellä ei ollut tuoksukynttilöitä.

torstai 23. lokakuuta 2014

32+2

Ja neuvolalääkärin mielestäkin nyt on parempi jäädä sairaslomalle.
Syynä alaselkä kivut ja huonosti nukutut yöt.
Tekemättä jäi nyt sitten 12 työpäivää, joten olen ihan tyytyväinen että jaksoin näinkin pitkään olla. 
Mutta mitä ihmettä keksin tekemistä näille päiville? On nimittäin ensimmäinen kerta, kun jään töistä pois näin pitkäksi aikaa.


Työkaverit muistivat minua eilen ihanalla paketilla! Ihana body, housut ja sukkia.
Tuli niin hyvä mieli!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

HUH

30+5.
Maha kasvaa ja töiden jälkeen olo on aika ahdistava. Alaselkä jumiutuu töissä. En nyt tiedä miten pitkään tässä jaksaa töissä olla, työpäiviä olisi siis jäljellä 20. 
Plaah sentään, jos nyt vielä ainakin ensi viikon jaksaisi olla...

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

SÖPÖT

En enää ikinä lähde mukaan lastenvaatekutsuille.


Niin söpöjä ja liian kalliita!
Mutta koska ollaan saatu paljon vaatteita ilmaiseksi, ajattelin että jos muutamia ostan itse, niin menkööt. 

Maanantaina kävin nopeasti neuvolassa.
Täti se ei vieläkään osannut sanoa miten päin vauva tuolla oleilee. Kokeili kuitenkin jotain kumpua ja sanoi että; "tämä on ehkä peppu tai pää."
Se on muuten jännää silittää omaa mahaa ja tuntea sen kovan kummun!

69 päivää jäljellä laskettuun aikaan ja TYÖpäiviä on jäljellä 22, huhhuh.

maanantai 15. syyskuuta 2014

RASVAA

Tänään ollaan jo rv 26+6 ja huomenna voikin sanoa, että enään 13 viikkoa laskettuun aikaan! Huh vaan ja jossain muuten luki, että näillä viikoilla vauva painaisi jo kilon. 


Aika alusta lähtien olenkin rasvannut mahaani ja rintoja raskausarpien pelossa. Vaikka en usko, että pelkkä rasvaus ehkäisisi niiden tulemista. Tulee sitten jos tulee. 

Alussa oli huisin jännää hakea apteekista tuo Bepancaren emulsiovoide, koska kukaan ei vielä tiennyt raskaudestani. Koska tuo aine oli aika kallista, en sitä enempää viitsi ostaa.
Kaapissa pyörikin Body Shopin mansikkainen vartalovoi, mutta koska se on ihan tajuttoman rasvasta, sen kuivuminen kestää puoli päivää.

Nyt mun suosikiksi on noussut keskellä oleva Body Shopin kookoksen tuoksuinen vartalovoi. Sitä on kätevä suihkauttaa suoraan iholle ja mikä parasta; se kuivuu tosi nopeasti!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

PEHMEÄT PORKKANASÄMPYLÄT

Torstaina leivoin porkkanasämpylöitä.
Nämä sämpylät ovat ihanan pehmeitä ja parhaita juuri uunista tulleina!

Pinnalle laitoin juustoraastetta, kun meillä pyöri jääkaapissa vajaa pussi ja näin siihen tuli myös hyvä maku. Kaurahiutaleita laitoin muutamaan, mutta sehän ärsyttää kun puolet aina rapisee pois.


PEHMEÄT PORKKANASÄMPYLÄT

300 g porkkanaraastetta
5 dl maitoa (tai vettä)
30 g tuorehiivaa
2 tl suolaa
1½ dl kaurahiutaleita
2½ dl ohrajauhoja (tai jotain muuta jauhoa)
12 dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä

Kuori porkkanat ja raasta ne.
Lämmitä maito. Liota joukkoon hiiva, suola ja porkkanaraaste.
Sekoita jauhot ja kaurahiutaleet keskenään ja lisää ne taikinaan.
Lisää lopuksi öljy.
Vaivaa taikinaa kunnolla käsin tai koneella ja kohota taikinaa lämpimässä paikassa noin 30 min.
Leivo sämpylöiksi ja kohota.
Voitele sämpylät. Itse voitelin pelkällä vedellä, mutta kananmunakin käy hyvin.
Paista +225 asteissa uunissa noin 15 min.

tiistai 9. syyskuuta 2014

PERUNARIESKAT

Eiliseltä jäi kattilan pohjalle vähän perunamuussia, niin päätin tehdä niistä perunarieskoja!


PERUNARIESKAT

4 dl perunamuussia
2 kananmunaa
n. 4 dl ohrajauhoja
suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Läpyttele pellille, pistele haarukalla reikiä ja paista +250 asteisessa uunissa noin 15min.

Jauhoja ei kannata laittaa kaikkea kerralla, etenkään jos muussi on vähänkin kovaa.


NAM!

tiistai 26. elokuuta 2014

LÖYDÖT

Tässä muutamia kirppislöytöjä.
Jaffa-verhot olivat 2kpl yhteensä 10€!
Norsupaita 0,50€, sirkus-body 2€, barbapapa-body 2€ ja neulepaita 2€.


Vaatteita on varmaan jo ihan tarpeeksi. Mutta.
Kun nyt löytää jotain ihanaa, niin se on pakko ostaa. 
Kattokaa nyt miten söpöjä!

lauantai 23. elokuuta 2014

APPLE PIE


Tuli taas leivottua.
Tänään oli vuorossa amerikkalainen apple pie.
Tosi hyvää vaniljakastikkeen kera!
Suosittelen kokeilemaan :)

torstai 21. elokuuta 2014

HUPS


Eksyin Lindex:in lastenvaateosastolle ja kuinkas sitten kävikään.
Ostin muutaman vaatteen!

Vaikka ollaankin saatu paljon vaatteita, niin haluan myös jotain ostaa itse. Se tunne, kun pääsee hypistelemään ja katsomaan vaatteita...


Maten äidiltä tuli nämä Marimekon vaatteet.
Niin söpöt!!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

PULLA

Sadepäivä ja leivoinkin pullaa.

Pullissa pitää olla reilusti täytettä!






Tein voisilmäpullia, hillopullia sekä kookospullia.


Kun tekee voisilmäpullia, kannattaa voinokare painaa tarpeeksi syvälle pullaan, jotta se pysyy siellä hyvin paiston ajan. 


NAMSKIS!