maanantai 13. huhtikuuta 2015

"ONKO SULLA LAPSIA?"

Kysymys, jota olen pelännyt ja jota tulen varmasti jatkossakin pelkäämään. Työharjottelija, joka on meillä ollut parisen viikkoa kysyi sitten tämän. Osasin kyllä sitä jotenkin odottaa. Menin ihan lukkoon ja sopersin vain jotain että "nyt ei puhuta siitä/ei ole hyvä aihe". Sain pitkän katseen ja sanat "oooookeii". 
Mulla tuli hirveä kylmä hiki ja rupes kädet tärisemään. Sen jälkeen olikin sitten hiljaista.

Mitä mun pitäisi tuohon kysymykseen vastata?
Onhan mulla lapsi, taivaassa, kuollut, poissa. En jotenkaan vain jaksanut ruveta kertomaan, etenkään ihmiselle jota en vielä tunne. Silti samalla sekunnilla mua kadutti, etten halunnut kertoa. Olisinhan voinut vain sanoa, että on yksi lapsi. Mutta yksi kysymys olisi varmasti johtanut myös toiseen. 

Yksi viaton kysymys sai kyllä mielen ihan pohjalle. 

 

13 kommenttia:

  1. Toivon sinulle tsemppiä ja jaksamista <3

    VastaaPoista
  2. Ääh, voi kurja että oot joutunu tollaseen tilanteeseen. :( Vaikka eipä sitä kai ikuisesti pääse pakoon, mutta mielummin noi ehkä ottaisi vasta sitten, kun aikaa on kulunut enemmän ja toivottavasti vielä lapsia siunaantunut lisää. :/ Mulle kysymykset on lähinnä tulleet muodossa "Onko tää sun ensimmäinen lapsi?" Joka ikinen kerta sitä kyllä menee yhtä vaikeaksi ja jälkeenpäin on itku herkässä ja pulssi korkealla, vaikka vastaisi mitä. :(

    Huomaan, että oon alkanut välttelemään tilanteita, joissa noita kysymyksiä saattaisi tulla. En vaan voi sanoa, että mahassa oleva tyyppi olisi ensimmäinen, kun ei kerran ole. Toisaalta en todellakaan jaksaisi jokaisen hyvänpäiväntutun kanssa alkaa käymään läpi menneisyyttä. Äääh. Koita tässä nyt sitten olla sosiaalinen. :S :D

    Tsemppiä töihin ja toivottavasti noita tilanteita ei enää tule. :) ♥

    //minea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi kurja tilanne, kun menin ihan lukkoon. Eihän tuota kysymystä voi pakoilla, ehkä jatkossa vain vastaan että on yksi enkelivauva/lapsi.
      Ymmärrän kyllä sua, että välttelet tilanteita joissa noita kysymyksia voi tulla. Luulen että itselläkin tulee tilanteita, joita rupean välttelemään...Mutta aika näyttää miten noihin kysymyksiin jaksaa vastata.

      Tsemppiä myös sinne :) ♥

      Poista
  3. Moi! Kyllä sulla on. Hänen nimensä on Eemeli ja hän seuraa pilvenpäällä mitä täällä puuhataan. Eemeli oli liian hyvä elämään maan päällä, joten hänestä tuli enkeli. Voimia kyselyihin ja elämään muutoinkin. Täällä myötäeletään mukana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista, kyyneleet ne vain tuli....♥

      Poista
    2. Kyyneleitä kulkee matkalla mukana vielä kauan, anna tulla! Voimia! <3

      Poista
  4. Tuo kysymys on kyllä niin vaikea.. Edelleenkin vaikka mulla on tytär täällä, mutta jos vastaan että on yksi lapsi, niin valehtelen. Mutta sitten kaikissa tilanteissa ei tosiaan jaksaisi alkaa aina selittämään ja sitten jos vastaa, että mulla on kaksi lasta, niin mulle tulee aina jotenkin pakonomainen tarve lisätä siihen perään, että toinen on kuollut. Vaikka kysyjä ei välttämättä mitään sen enempää kysyisikään. Mutta sitten tulee jotenkin huono fiilis jos tytär on mukana niin miksi se toinen lapsi ei ole... Tää on varmaan sellanen kysymys jonka mieluiten skippaisi koko loppuelämänsä ohi.. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut kyllä yllätti täysin tuo etten osannutkaan vastata kysymykseen, niinkuin olin päässäni muotoillut. Pienestäkin jutusta tuli taas takapakkia/tunteet pintaan.
      Mutta ehkä näiden asioiden kohtaaminen helpottaa ajan kanssa, toivottavasti myös siellä... Tsemppiä myös sinne ♥

      Poista
  5. Taivaassa tarvittiin sellaista pikkuenkeliä kuin Eemeli <3
    Hänellä taitaa olla siellä jokin erityinen tehtävä. Voimia sinulle! Olet ihanan kuvan löytänyt tähän postaukseen!

    VastaaPoista
  6. Itse olen kanssa törmännyt tuohon kysymykseen ja siihen on todella vaikea vastata. Jos vastaan että yksi, tulee heti todella kurja olo siitä että miten voin olla mainitsematta toista joka on ihan samalla tavalla lapseni vaikka kulkee enkelinä mukana. Tosin asia ei ole salaisuus että lapsemme on enkeli. Se on vaan niin herkkä asia että ei sitä kaikkien puolituttuje tai tuntemattomien kanssa halua läpikäydä. Ymmärrän kyllä hyvin ne tunteet mitä kysymys nostatti pintaan. Ehkä jonain päivänä sisäistää itselleen oikean tavan vastata kysymykseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten yksi kysymys voikin olla niin paha.. Mutta ehkäpä jonain päivänä osaan vastata siihen, edes jotain...

      Poista