Kirjakin osaa muistuttaa tapahtuneesta. Yksi lause saa taas tajuamaan mitä tässä on käyty läpi. Suru kulkee arjessa mukana ja olen sen kanssa oppinut jo vähän elämään. Silti esimerkiksi töissä se keskittyminen ei ole vielä samanlaista kuin ennen. Oon tehnyt kiltisti sen 8h päivän ja onneksi nyt on ollut näitä pyhiä/vajaita viikkoja, niin paluu on ollut vähän helpompaa.
Odotan jo nyt kovasti kesälomaa, että saadaan tehdä jotain mukavaa yhdessä Maten kanssa. Todennäköisesti meillä on vain kaksi viikkoa lomaa samaan aikaan, mutta nyt ei jaksa pienistä valittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti